lauantai 28. toukokuuta 2011

Vika nome ja eka vepe

Torstaina Paimiossa toteamassa, että kouluttajaa ei ole. Jee. Onneksi sentään siellä oli toinenkin koira, että saatiin jonkinlaiset treenit aikaiseksi. Koira sentään oli vähän reippaampi, mutta tuosta nyt on vähän paha sanoa johtuiko siitä, että on jo tottunut paikkaan, vai siitä että koiria oli vain se yksi meidän lisäksi. No joo, kaikkia ei näytä ihan niin paljon kiinnostavan treenaaminen, mikä minusta on melko harmillista, koska ei kukaan vaivaudu mitään treenejä järjestämään, jos treenaajat eivät tule paikalle kuin pari kertaa. Eipä kyllä ollut varsinainen kouluttajaakaan paikalla kuin kaksi kertaa viidestä. Plaah. Yritä siinä sitten treenata koiraa. No se siitä ja lajin vaihto.

Eilen siis se kauan odotettu ensimmäinen vesipelastustreeni. Ei mennyt ihan putkeen ei. Ajattelin, että aloitetaan helpolla esineen noudolla veneestä. Dami siis apuohjaajalla veneessä, minä koiran kanssa rannalla. Koira lähti hyvin uimaan, mutta bongasi poijun ja meinasi noutaa sen, dami heitettiin veteen ja se tuli hyvin rantaan. Sitten uusiksi, ja sama juttu, ruskea olisi halunnut hakea sen poijun, ja yritti lähteä kiertämään venettä päästäkseen poijulle. Otti kuitenkin heitetyn damin ja toi sen hyvin.
Suunnitelma seuraavalle kerralle: Paljon noudettavaa veneeseen, niin että koira näkee ne, sitten lyhyt matka ja monta noutoa, että ymmärtäisi idean. Ja lisäksi pitäisi totuttaa ruskeaa veneeseen, en tiedä onko se ikinä edes ollut veneessä. Mutta koiran viretila vaikutti oikein hyvältä, oli innoissaan uimisesta, ja lähti mielellään uimaan, eikä vaikuttanut jännittyneeltä vaikkei tiennyt mitä piti tehdä. Ei siis ainakaan vielä ollut mitään ongelmaa, että olisi paineistunut. Katsotaan kuin käy. Ens viikolla toivottavasti taas treenaamaan.

Mutta ompas tullut oltua ahkera. Kolmet treenit tällä viikolla. Jee, hyvä minä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti