Nyt se on hukassa ja pahasti. Mietin melkein joka päivä onko tässä mitään järkeä. Treenit vie kaksi iltaa viikossa kokonaan ja näinä päivinä ei muuta ehdi, kun tuijottaa kelloa, että ehtii paikasta toiseen. Perhettä ja pentua ei näe kuin vilaukselta ohikulkiessa. Lisäksi tässä ahdistaa se, että koirien kanssa ei pääse metsään tai kunnolla lenkille muutenkaan. Viikon muina arki-iltoina on lasten harrastuksissa kiinni ja se rajoittaa myös. Keskiviikkonakin Dinan aktiivinen aika oli ehkä sen 30-40 min. eli lämmittely ja jäähdyttelylenkit + 10 min. treeni. Tuostakin treeniajasta puolet oli pelkkää koheltamista ja säätämistä, kun käy niin kierroksilla. Tähän kului matkoineen aikaa 2,5 h, ei mitään järkeä. Pentu oli pakko ottaa mukaan, kun en voinut sitä kotiinkaan jättää, kun ei sen kanssa olisi sitten ehtinyt tehdä mitään. Apua! Mitä teen, hirveä stressi koko ajan kun kellon kanssa paikasta toiseem ja koirat ei saa tarpeeksi liikuntaa ja mä en pääse metsään. Lisäksi haluaisin kesällä treenata myäs jälkeä ja vepeä, mutta en voi joka ilta olla poissa kotoa. Naksun tokoura loppuu heti ennen kuin alkoikaan, kun en ehdi sen kanssa treeeneihin.
Kisat Dinan kanssa meni ihan päin h....ttiä. Eka rata ihan ok, parilla virheellä. Tokalla ei pysynyt kontakteilla ja kolmannelle ei päästy ollenkaan, kun lähdöstä karkasi haukkumaan radan reunalle. Jos treenit tuottaisivat jotain tulosta, voisi motivaatiotakin olla enemmän, mutta kun tuntuu, että mitä enemmän on treenattu, sitä enemmän se lähtee käsistä.
Tällä hetkellä olen ihan valmis luovuttamaan tuon agilityn kannsa kokonaan, että pääsen tästä kiireestä ja stressistä eroon.
