lauantai 30. huhtikuuta 2011

Nomea

Torstaina oltiin ruskean kanssa Paimiossa nomeilemassa. Ei mennyt ihan putkeen, ruskea oli jotenkin kauhean hidas ja vetelä. Meillä on ollut oksennuksia muutamana päivänä lattialla, ja sen verran isoja ettei voi olla mäyräkoiran. Annoin molemmille matolääkkeet, katotaan vaikuttaako.
Ei se siellä treeneissä vaikutusta tehnyt muutenkaan, paitsi olemalla oma rauhallinen itsensä. Tokihan se damit palautti jne. mutta oli se hidas. Viikon päästä uusiksi, ja toivottavasti vähän virkeämpänä.

Itse olen ollut taas hermoromahduksen partaalla seuran agilitykisojen takia. Laskenut aikatauluja ja yrittänyt vääntää työlistaa, mikä ei ole ihan helppoa kun talkootöihin ei taas meinaa löytyä tarpeeksi porukkaa. Hermoja raastavaa puuhaa, taitaa olla mun viimeinen kerta ylitoimitsijana.

Tänään löytyi ensimmäinen punkki, mäyräkoiran niskassa. Ällöttävää, täytyy käydä ostamassa myrkkyä. Huomenna olis suuntana match show, omia koiria ei taida lähteä, kun joudun ottamaan lapset mukaan, mutta käydään yksi pieni mäyräkoira emäntineen kaappaamassa mukaan. Eikun lähteehän meiltä koira, iso musta lelukoira-sarjaan, ehkä..

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Agilityn alkeet

Eilen aloitettiin esteiden opetteleminen. Ensin hyppyeste ja madallettu A-este. Ruskealla ei ollut mitään vaikeuksia syödä makkaraa, en tiedä huomasiko se tekevänsä samalla jotakin. No kokeilin kuitenkin A-esteen myös ilman makkaraa, tulihan se siitä yli. Nyt kuumeinen mietintä, millä metodilla opettaa kontaktit. Jos nyt tämän koiran lopulta opettaisi suorittamaan ne ihan itsenäisesti, kun kaikki edelliset on olleet vähän sinnepäin opetettuja.

Pakko kyllä tunnustaa, että mulla oli ihan hurjan tylsää myös. On jotenkin hirmu hankalaa katsoa vierestä, kun tekisi mieli hirveästi neuvoa. Kai mussa kuitenkin elää vielä se joku pieni kouluttaja, vaikka kouluttamisesta on tullut pidettyä taukoa jo monta vuotta. Samalla mun olisi tehnyt hirveästi mieli kokeilla Ruskean kanssa heti muitakin esteitä, mutta se kun ei ole alkeiskurssilla sallittua, niin tyydyin sitten treenailemaan vaivihkaa vähän tottista.

Nyt on pakko tunnustaa, että olen ollut laiska, ja viimeisen viikon aikana ollaan treenattu vain pari kertaa pikaisesti jotain. Torstaina pitäisi mennä Nome-treeneihin, ja oli tarkoitus ennen sitä harjoitella damin luovutusta ja eteenmenoa, ja nythän on siis keskiviikko...

Mäyräkoira loukkaantui eilen kun ei päässyt mukaan. Se näki kun leikkasin makkaraa, ja sitten se joutui jäämään kotiin. Voihan mökötys. Pitäis keksiä sille joku eläkelaji. Se rallytoko olis kivaa, mutta enempää treenejä ei taida mun viikkoon mahtua, pitäisi siis treenata kotona.

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Agilityä

Tänään oltiin ruskean kanssa tasokokeessa agilityn alkeiskurssille. Mitään siellä ei tarvinnut osata, kunhan oli koira jollain lailla hallinnassa. Aika helppo nakki meille siis. Treenailin siinä odotellessa vähän jotain. Sivulla istuminen on vaikeaa, jos mulla on namia taskussa tai kädessä, pitää harjoitella palkka muualla. Maahanmeno sujuu jo jotenkin, menee käskystä ja ilmankin.

Viikon päästä sitten alkaa varsinainen agilityn opiskelu, aika hauskaa pitkästä aikaa päästä agilityä harrastamaan. Aloin jo suunnittelemaan pihalle omia esteitä, jos muutaman hypyn edes...

Viikon päästä pitäis alkaa myös nome-treenit, aika kaukana vaan ovat, mutta mennään nyt katsomaan ensin, hyvien treenien takia sitä vaikka vähän ajeleekin. Damin luovutusta pitäis harjoitella ennen sitä, ja eteenlähetystä. Pääsiäispuuhaa siis riittää.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Operaatio ruman ruskean koiran treenaus

Nyt se alkaa, itseasiassa alkoi jo pari päivää sitten. Naksutin kaivettu naftaliinista, ja treenaus aloitettu.
Ensimmäisenä aloitin maahanmenosta. Termit ei ole mun vahvin laji, joten anteeksi jos menee väärin. Oliskohan tässä nyt kyseessä sheippaus? Liikkelle lähdettiin jokatapauksessa siitä, että odotin koiran tekevän aloitteen. Tarpeeksi kun jaksoin odottaa, Ruskea kyllästyi ja meni maahan. Jes ja naks, ja makkaraa. Taas odotettiin, ruskea kyllästyi ja meni maahan, ja naks ja makkaraa. Kolmannen kerran jälkeen syttyi lamppu pään päällä. Jee, mä saan herkkuja kun meen makaaman.
Eilen jatkettiin. Ensin taas odotettiin, mutta lamppu välähti melkein heti. Otin jo käskysanan mukaan.
Tänään harjoiteltiin käskystä maahanmenoa, on se taitava.

Lisäksi ollaan vähän aloitettu seuraamista uudelleen, ruskealla seuraaminen tarkoittaa vierellä kävelemistä, ja ympäristön tarkkailua. Nyt siis opetellaan seuraamista kontaktissa.