Jälkeä ja jälkeä

Nyt on kunnostauduttu jäljen teossa. Sunnuntaina n. 400 metrinen jälki, 5 keppiä. Jälki vanheni tunnin verran, kepit olivat uusia ja ehtivät olla kädessä tasan sen verran kun otin ne autosta käteeni ja lompsin metsän reunaan. Tämä selittely siksi että se ensimmäinen keppi jäi sinne metsään, ja uskon että syy oli tuo edellä kerrottu, koska Dina löysi kaikki muut kepit tosi hienosti. Toki sillä oli taas hirveä into ja vauhti, kovin tarkkaa ei jäljestys alussa ollut. Mutta muut kepit ylös, kulmat hyvin ja ei mitään valittamista.

Tänään reilu 500 m jälki, 6 keppiä, josta Dina löysi 5, ja minä yhden. Kaksi viimeistä keppiä oli poimittu suoraan auton vierestä kun lähdin jälkeä tekemään, ja ne oli litimärkiä. Sattumalta näin sen ohitetun kepin ja otin Dinan takaisin, ja käskin etsiä. Nosti se sen kepin mutta aika epävarmasti. Viimeinen keppi oli myös märkä, mutta se nousi hyvin. Jäljellä oli myös kulmia ja polun ylitystä, ja välillä jälki meni polulla ja välillä polun vieressä. Hienosti Dina jäljesti.

Kesä on ohi

Vepet olis sitten vepeilty tältä kesältä, eipä paljoa jäänyt muisteltavaa. Yksi valonpilkahdus ehkä se avo 2, mutta ei sekään juuri lohduta.

Vienti oli se kompastuskivi, jota treenattiin ahkerasti koko kesä, välillä vähän palkkaustaktiikkaa vaihdellen. Ei oikein mikään toiminut kunnolla, ja treenaamaan olisi pitänyt päästä enemmän kuin kerran viikossa. No, ensi kesänä sitten uudelleen. Lexi on ollut nyt muutenkin vähän vaisu, ja vielä hitaampi kuin yleensä. Toivottavasti on vaan valeraskautta, ettei mitään vakavampaa.

Dina on treenaillut kotipihatottista ja hihnalenkkeilyä, tänään ohitettiin koira jo ihan haukkumatta, vaikka se lähti vielä seuraamaan meitä. Jälkiä pitäisi taas käydä tekemässä, nyt kun vielä töiden jälkeen jotain näkee, kohtahan tuo on taas niin pimeää, että ei viikolla paljoa jäljestellä. Niin, ja kävihän Dinsku paimentamassa uudemman kerran. Kyllä kai se jo näyttikin vähän paimennukselta, kun vaan osasi ise olla häiritsemättä koiraa ja liikkua oikeaan suuntaan, kouluttaja oli kyllä ihana, kun oli tukena ja neuvomassa riittävästi.

Pantsu paras koira vietti 11 vuotis syntymäpäiväänsä viime viikolla. Pande sai lahjaksi vaaleanpunaisen pehmopossun, joka on vieläkin ehjä. Taitaa tuo koira olla jo oikeasti vanha.

On me treenattu

vaikka blogi ehkä muuta väittääkin.

Dina on jäljestänyt säännöllisesti kerran pari viikossa. Helppoja jälkiä vielä, pari ysikymppistä kulmaa kuitenkin aina. Keppejä 4-6, ja lähes poikkeuksetta kaikki nousee. Ilmaisee kepit menemällä maahan, ja usein ottaa kepin suuhun vielä. Tottista ja kontaktikapistusta on tehty pihalla päivittäin. Ja sitä perus arkea, hihnassa mennään jo melko hienosti, ellei sitten tule vastaan paljon kaikkea kiinnostavaa. Tänään Dina oli myös vepetreeneissä, uimaanmeno on vieläkin liian jännää, taitaa jäädä ensi kesän hommiksi nuo uimiset.

Lexuspexus on treenaillut pari kertaa vepeä, ja vientihän sujuu varsin mallikkaasti, ainakin kun veneessä on tutut ihmiset, ja minä itse uskon aina, että tottakai se onnistuu, samalla fiiliksellä vaan kokeeseen, kun vain osaisi itse...

Dina täytti 2 vuotta, se tuntuu jo niin omalta koiralta. Ihan kun se olis ollut meillä jo tosi kauan, vaikka se onkin ollut tuossa vasta n. kolme ja puoli kuukautta. Dina pääsee kokeilemaan paimentamista uudemman kerran sunnuntaina.