Dinan vuosi 2014 ja 2015 suunnittelua

Dinan vuosi 2014

PK

Dinan vuosi alkoi sairauslomalla juuri ennen joulua tehdyn sterilisaation takia. Pikkuhiljaa, kun sai alkaa liikkua, jatkettiin treenejä. Lunta ei tammikuun alussa ollut, joten jäljestämällä purettiin ylimääräistä energiaa. Jälkeä tehtiin kesällä myös muutamia kertoja, mutta liian vähiin se taas jäi. Esineruutua treenattiin muutamia kertoja, se sujuikin jo aika hyvin. Aika paljon treenailtiin esineiden etsintää melko sovelletusti, kun lapset piilottivat tavaroita ja koirat vuoronperään etsivät niitä. Henkilöetsintäkin oli suurimmaksi osaksi aika leikkiä, kun piilossa oli välillä lapsi ja toinenkin, ja piilot vaihtuivat lennossa.

TOKO

Tokoa treenailtiin talvi säännöllisesti kerran viikossa ja kotona tietysti päivittäin. Alokasluokan liikkeet paikkamakuuta lukuunottamatta on hallussa ja käytiinkin epävirallisissa seuranmestaruuskisoissa kokeilemassa miten kokeenomainen suorittaminen sujuu. Kovasti hauskaa oli, kierrokset nousi liike liikkeeltä kun palkaa ei kuulunut. Pari liikettä olis varmaan oikeasti mennyt nollille, mutta oli siellä hienoa tekemistä mukana myös. Tokon treenaaminen jäi kesällä ja syksyllä lähinnä kotona tekemiseksi, lajien paljouden takia.

AGILITY

Meidän molempien lempilaji. Treenattu on aika ahkerasti, viikkotreeneissä ja kotona. Sain kotiin 2x2 kepit ja pujottelu sujuu jo hyvin. Kaikki esteet onnistuu ja ratojakin joskus päästään läpi. Muutamissa epiksissä käytiin, välillä hyvin ja välillä huonoin tuloksin. Virtaa riittää koirassa niin paljon, että välillä hirvittää. Naapurit pitävät minua hulluna viimeistään nyt, kun usein kesällä treenattiin keppejä monta kertaa päivässä, aikaisin aamulla ja myöhään illalla myös. Agilityssä ollaan edistytty ihan selvästi tämän vuoden aikana.

VEPE

Nyt kun uiminen jo sujui, niin olihan se kokeiltava vesipelastusta myös. Pelastusliivit päällä ensin, veneestä hyppyä ja lelun hakua veneestä. Myöhemmin myös lelun vientiä veneelle. Paljon naksuttelua köyden kanssa rantavedessä ja paljon uimista veneelle hakemaan nakkia. Loppukesän treeneissä jo komealla loikalla veneestä ilman liivejä, ja avustettuna esineen vienti vieraalle veneeseen. Ihan mahtavaa edistymistä pienellä treenillä.

MUUTA

Luonnetestissä käytiin. Dinalla oli niin kivaa, ei mitään hätää missään vaiheessa. Suurin yllätys oli ehkä suuri puolustushalu. Testin perusteella oikein kiva koira.

Muiden koirien sietokykyä on yritetty kasvattaa lenkkeilemällä muidenkanssa ja siedättämällä muutenkin naksuttimen kanssa paljon. Pientä edistymistäkin välillä aina havaittavissa.

Temppuja ollaan opeteltu monenlaisia, Sandra 4v on meidän innokkain treenailija, joka päivä treenaa jotain Dinan kanssa.

Suurin muutos Dinan elämässä tapahtui lokakuussa, kun Dina jäi ainoaksi koiraksi, Lexin ja Pantun lopettamisen myötä. Toiveissa on, ettei ainoana olo kestäisi kovin kauaa.

Tavoitteet 2015

PK

Jäljestää niin usein kuin mahdollista, ei kisatavoitteita. Haaveissa BH, mutta ei vielä realistinen tavoite.

TOKO

Säännöllistä treeniä eri paikossa. Ehkä jopa syksyllä kokeeseen, kun tulevan sääntömuutoksen vuoksi liikkeet muuttuvat vähän ielenkiintoisempaan suuntaan.

VEPE

Niin kiva laji, mutta aikaa vievä. Toivottavasti ehdittäisiin vähän treenata, mutta tuskin kisatavoitteita.

AGILITY

Tavoitteena aloittaa kisaura heti tammikuussa ja vuoden lopussa kisata kolmosissa. Paljon on tehtävä, että tähän päästään, mutta suunnitelmat on aika hyvin selvillä jo.

MUUTA

Temppuilu jatkuu, sekä minun, että Sandran opettamana. Sandra opettelee naksuttelua Dinan kanssa ja treenaa myös agilityä kotona. Toivottavasti saadaan keväällä pentu taloon.

Joululomailua

Joululomaa ja treenitaukoa vietetty lähinnä lenkkeillen ja temppuillen. Paria uutta temppua treenailtu ja Sandra treenaa omia juttujaan Dinan kanssa päivittäin.
Lomareissulla pohjoisessa oli kelit ja reitit kohdallaan ja kokeilin Dinan taitoja vetokoirana. Pulkkavaljaat niskaan pitkä vetoköysi kiinni ja potkurilla perään. Vauhtia oli ja koira nautti kun sai juosta. Kehumalla sai yllytettyä melkoiseen vauhtiin. Pari puhelimella näpit jäässä räpsittyä kuvaa todisteeksi.

Sunnuntaina kisoihin, vähän jo jännittää. Tavoitteena pysyä radalla ja ehkä jollain radalla saada joku tuloskin, kolme rataa siis ohjelmassa. Melkein pakko olis kyllä päästä käymään vähän treenaamassa ennen sunnuntaita, muuten voi olla melkoista menoa.

Epikset

Lauantaina Lägi-areenalla epiksissä. Oli tarkoitus mennä möllien lisäksi kisaaviin, mutta porukkaa oli niin paljon, ettei oma aikataulu antanut periksi jäädä odottamaan kisaavien vuoroa.

Mölliradan ensimmäinen yritys ei mennyt ihan putkeen. En ohjannut niinkuin ensin ajattelin, tavalla joka on minulle helpoin, vaan ajattelin kerrankin ohjata kunnolla ja pieleenhän se meni. Koira tuli jotenkin ihmeellisesti takaani ohi ja kielto muurille. Sen lisäksi vielä rima alas ja väärään päähän putkea. Kontaktit oli hyvät, pysyi hyvin lähdössä ja oli muutenkin ihan ok.

Uusintaradalla ohjasin alun sitten niin, kuin se itselle parhaalta tuntui ja alku menikin hyvin. Kaikki rimat ylhäällä kontaktit hyvät, paitsi viimeinen puomin kontakti, minkä kyllä otti, mutta lähti ilman lupaa, palautin vielä siihen. Samaan väärään päähän putkea meni taas, en tiedä miten se sen pään haki. Irtoili kivasti esteille ja hyvä fiilis jäi.

Ilmoitin sitten innostuksissani virallisiin kisoihinkin, nyt jo jännittää!!

Treeniä, treeniä

Parit viime treenit on menneet vähän paremmin. Tiistaina olin yksin treenaamassa ja tein helppoja putkiansoja, joihin Dina ei ihme kyllä mennyt. Fiilis on vaan niin erilaine, kun tekee yksin, verrattuna jonkin kisatilanteeseen. Nyt on vähän joulutaukoa agilitystä ja keskitytään vaan temppuilemaan. Tammikuussa sitten alkaa todenteolla treenaaminen, treenit kaksi kertaa viikossa ja jotain pitäis vielä itsekseenkin tehdä.

Huomenna Lägin hallille epiksiin kokeilemaan. Katotaan miten menee, sen perusteella sitten miettimään kisoja ensi vuodelle, lisenssi on jo!

Sandran temppukoulu jatkuu. Sandra 4 v. treenaa Dinan kanssa joka päivä temppuja, välillä suuttuu, kun haluttaisiin molemmat treenata jotain. Tarvii tyttö kohta oman koiran.

Pelkkää kaahausta

Ne epikset mihin viime kerralla oltiin menossa, oli aika surkeaa katsottavaa...  Möllirata oli melko vaikea putkiansoineen ja muurin takaakiertoineen, Dina karkasi putkeen useamman kerran. Mentiin vielä kahden mölliradan jälkeen myös kisaavien rata, ja siinä oli jo joitain ihan hyviäkin pätkiä, varsinkin pujotteluun olin tyytyväinen.

Kisojen jälkeen käytiin parin tunnin metsälenkillä puhaltelemassa harmitusta pois. Dinalla oli leikkikaverina Laku mukana.

Treeneissä keskiviikkona osuttiin taas putkeen tai sen väärään päähän. Sain tosissani vääntää, että sain vietyä koiran putken oikeaan päähän. Seuraavaa ryhmää kouluttaessani vasta tajusin miten se olisi kannattanut alunperinkin ohjata, harmi kun en päässyt sitä enää kokeilemaan.

Sunnuntaina olin järjestämässä Lägin kisoja , uusi halli on saanut lämmityksen ja olipas aika mukavaa. Kyllä siellä kelpaa treenata.

Tänään viikon tauon jälkeen treeneihin, saapa nähdä kuinka pieleen nyt menee. Pihalla oon yrittäny pyöritellä tuota, ettei menisi pelkäksi kaahaamiseksi.

Aina ei voi onnistua

Keskivikkona treeneissä, ja eipä paljon huonommin olisi voinut mennä. Ehkä jollain kuudennella yrittämällä ja suunnitelman muutoksella onnistui. Huh huh. Sunnuntain epikset ei tunnu just nyt yhtään hyvältä ajatukselta. Suunnitelmana käydä kentällä ottamassa löysät pois, eli kunnon treenit ja vasta sitten kisapaikalle. Katsotaan autaako ja miten käy...

Onneton ohjaaja

Koira on onneksi taitava ja paikkaa tumpelon ohjaajan virheitä. Onneksi olen itse opettanut, niin saan kunnian edes siitä.
Ei vaan, viime viikon treeneissä pieniä heräämisiä oman tumpeloinnin suhteen. Yritän kovasti ohjata ja yleensä siinä onnistunkin, mutta liike pysähtyy. On näemmä kovin vaikeaa juosta ja ohjata samaan aikaan.

Maanantaina oltiin Virkkalassa treenamaassa ja vauhtia oli niin, että riitti, valsseja yritettiin vääntää, mutta eihän siitä oikein mitään tullut. Keskiviikkona sitä samaa omissa treeneissä ja vähän paremmin jo. Tässä kohtaa tuli ahaa elämys siitä oman liikkeen pysähtymisestä. Jäätiin vielä toiseen ryhmään treenaamaan, tehtiin samoja valsseja vielä ja lisäksi pujottelua, joka alkaa sujua melkoisen hyvin. Perjantaina extemporee Vantaalle treenaamaan, ja olipa hauskaa. Vieras kouluttaja, joka kädestä pitäen näytti miten ja missä. Huh, miten kipeät jalat, mutta olipahan taitava koira. Sunnuntaina kävin vielä ohikulkiessa Lägin kentällä pujottelua ja jotain pientä tekemässä.

Sunnuntaina oltiin kaverin kanssa Nummelassa lenkillä. Pidettiin koirat kiinni lenkin ajan, kun yksi niistä lähtee helposti riistan perään ja en usko, että olisi kovin hyvin käynyt, jos kaksi olisi ollut irti ja yksi kiinni.

Eilen rallytokoa kokeilemassa muuten vaan virkkalassa, kylttejä kaatui, kun törmäiltiin, mutta oli yllättävän helppoa muuten. Ajattelin, että kun Dina on käynyt tuolla vaan aksaamassa, ei pysty tekemään mitään hillittyä, mutta tekihän se.

Sunnuntaina epiksiin Virkkalaan, jos vaikka kokeilisi möllien lisäksi kisaavia, hui!!

Agility is fun...

Luki joskus hihamerkissä ja onhan se, vitsi miten kivaa. Lauantaina Virkkalassa Siuntion koirakerhon epiksissä mölliluokassa. Kiva rata, eka yrittämällä sain yhden riman ohjattua alas, toisella kerralla nolla. Vauhtia oli ja hienosti meni, ainoa miinus puomin ylösmenot, tosi hilkulla osuuko vai ei.
Muutenkin tosi hyvin, kierroksia oli kovin, mutta ei tietoakaan, että ottaisi häiriöitä radan aikana mistään. Tänään taas samaan halliin treenaamaan ja kouluttamaan.

Lisenssin osto taitaa tulla eteen väkisinkin ensi vuonna.

Eilen pitkällä lenkillä kaverin kanssa, Dinalla pitkästä aikaa leikkikaveri mukana,  koirat saivat juosta pari tuntia vapaana ja käveltiin mekin 10 kilsan lenkki.

Surua ja murhetta

Kolmen koiran lauma kutistui yhdeksi koiraksi. Miten epäreilua elämä joskun voikaan olla.
Vein Lexin lääkäriin, kun se oli kesän aikana laihtunut kovasti ja oli viime aikoina alkanut juomaan hirveästi vettä. Koira itse oli kovin iloinen ja onnellinen, eikä vaikuttanut mitenkään kipeältä. Järkytys oli melkoinen, kun verikokeista selvisi, että maksa-arvo ALAT oli yli 2000, kun sen viitearvon yläraja on 118.
Vatsan ultraääni paljasti valtavasti laajentuneen maksan ja kasvaimia. Suurentuneista imusolmukkeista päätellen kasvaimia oli todennäköisesti muuallakin. Viikonloppu vietettiin vähän lenkkeillen ja herkutellen ja maanantaina Lexi lähti viimeiselle matkalleen, koska vointi huononi parissa päivässä niin paljon,ettei vaihtoehtoja ollut.
Lexi sai viimeiselle matkalleen mukaansa parhaan kaverinsa Pantsu parhaan koiran. Pande oli jo pitkään ollut lääkityksellä pissavaivojen takia, eikä karkailuun mikään auttanut. Panttu oli myös kipeä aina vähänkään liikuttuaan, joten ei ollut järkeä jättää sitä kaipaamaan Lexiä.

Nyt opetellaan elämään yhden koiran kanssa ja yritetään keksiä sille tarpeeksi tekemistä, ettei se kiipeile pitkin seiniä.

Ajan- ja treeniseuran puute

Treenailtu on taas niitä näitä. Hallilla kerta viikkoon tokoa ja aksaa. Ihan ok, tokoa usein yksin, kun ei muita hallilla ole juuri ollut. Hyppynoutoa aloiteltu, mutta hyppääminen on liian kivaa ja noutaminen meinaa unohtua.. Yksin on tylsää tehdä.
Agilityssä ongelmana hidas ohjaaja ja kuumuva koira, hauskaa meillä on, mutta edistystä ei ole ole juurikaan tapahtunut.

Valoa tunnelin päässä

Kolme kertaa viikossa on Dinan mielestä vähimmäismäärä agilityn treenaamisessa. Viime viikolla kaksi kertaa omissa treeneisä, sunnuntaina Anetella treeneissä, ja tällä viikolla taas kaksi kertaa omissa treeneissä. Sehän jopa kuuntelee, eikä viuhdo menemään.
Eikä tuo useammin treenaaminen huonoa tee ohjaajallekkaan, treenin puutettahan nämä ongelmat on. Mutta tuli taas sellanen fiilis, että ei ehkä vielä luovuteta koko lajia, nyt pitää alkaa opettaa koiraa taitavammaksi ja paikata omaa hitautta sillä.

Treenejä

Sairasloman jälkeen ollaan treenailtu sekä hallilla, että pihalla. Välillä myös sisällä kun on ollut kovia pakkasia.

Agilityssä ei taas vauhtia puutu, kun osuis välillä niille esteille. Tuntuu etten osaa kääntää koiraa, jarruttaa vaan kun koitan kääntää. Välillä joku juttu onneksi onnistuukin, kuten nyt keinu. Ihan huippu, täysillä päähän, pam ja pois. Kepit pitäisi saada kotiin, ei niitä muuten saa ikinä opetettua.

Tokoilukin sujuu ihan kivasti, jäävät tekee pääasiassa hyvin, tosin kokonaisina liikkeinä en ole juurikaan kokeillut. Luoksetulossa on alkanut tulla hienosti suoraan eteen, mutta tulee niin vauhdilla ja tökkää tassulla aina reiteen, sattuu ihan hitosti. Tuohon pitäisi keksiä ratkaisu. Hyppy menee ihan ok. Paikkamakuu joo, häiriöitä pitäisi harjoitella.

Tänään harrastimme pitkästä aikaa tämmöistä. Jätin tuon poppoon tien päähän odottamaan, kutsuin sitten ja kovaa mentiin...

Suunnittelua

Oli tylsää koulussa, joten ohessa syntyi tällainen...

Seuraaminen
· eri paikoissa
· kesto

Istuminen
· juoksusta
· kesto
· palkka?

Seisominen
· kesto
· palkka
· juoksusta

Maahanmeno
· vaihtelua vauhtiin
· kesto

Nouto
· eteentulo
· pysyminen heitossa
· metalli

Luoksetulo
· suoruus
· paikka (liian lähellä - kaukana)

Hyppy / Pk- hyppy
· tokossa esteen takana pysyminen, seiso-odota?
· pk-hypyn aloitus, korkeuden nostaminen?

Paikallaolo
· kesto
· häiriöt
· paikat
· asento!

Tunnari
· alkuun

Ruutu
· targetti pois
· matka
· kulmat

Ohjattu nouto
- oikea-vasen
· namikulhot
· vienti merkille

Muuta yleistä
- pk- seuraamiskaavio
- henkilöryhmä
- ilmoittautuminen
- luoksepäästävyys
- ryhmäliikkeisiin meno
- oman vuoron odotus
- pk- paikkamakuu


Agility
- treeni tehokkaasti, sitten maahan, jos pitää puhua tai suunnitella. Haahuilu pois.
- LELUPALKKA!
- namit vain, mihin?
- suunnittelu! Ei niitänäitä

Toipilaan aktivointia

Dina on ollut sairaslomalla sterilaation jälkeen, ja ollaan yritetty purkaa ylimääräistä energiaa temppuilemalla sisällä. Puolet ja vähän ylikin päivän ruuista on mennyt naksutellen. Kaukokäskyjä, seuraamista, paikkamakuuta ja pieniä temppuja ollaan tehty. Dina on hauska kun se osaa ehdottaa toimintoja, kokeilee kaikenlaista mistä voisi saada palkkaa.

Jäljestämässä käytiin pari viikkoa leikkauksen jälkeen, ja virtaa oli koirassa niin että riitti. Suoraan autosta valjaisiin ja jäljelle. Liinasta sai pitää aika kovin kiinni ja yritin parhaani mukaan jarrutella. Jälki ei ollut oma tekemä, merkkejä ei ollut, eli melkein mentiin kuin kisajälkeä. Kaikki kepit löytyi, vaikka jäljestys vauhdikasta olikin.

Tammikuun alussa oli vielä jäljestyskeli kohdillaan ja Laura ajeli Urhon kanssa meille päin jäljestämään. Tehtiin toisten koirille jäljet ja niiden vanhentuessa tehtiin esineruututreeniä. Ensin Dinalle esine suikaleelle niin että näki kun se vietiin. Ihan mieletön vauhti ja esine tuli tosi nopeasti. Toinen samanlainen, mutta käänsin koiran toiseen suuntaan siksi aikaa kun esine vietiin. Ihan samalla innolla ja vauhdilla tuli toinenkin. Ensimmäistä kertaa hihnasta irti leikkauksen jälkeen, niin kai sitä intoa ja vauhtia on.
Lexi sai etsiä myös esineitä, oli vähän hämmentynyt pienestä alueesta ja etsikin aika laajasti. Pari esinettä tuli ihan ok, sitten ilmaisi merkkinauhat puussa. Nomessahan on joskus dameja puissa, joten ihan hienosti löydetty. Haettiin yhdessä sitten kauimmainen esine ja Lexi oli ihan tohkeissaan.
Sitten Dinan jälki. Aika vauhdilla taas lähdettiin, keppien ilmaisussa oli vähän ongelmaa, Dina yritti tuoda niitä, kun yleensä menee vaan maahan. Yhdestä kepistä mentiin yli, mutta muut löytyi. Jälki oli pitempi kuin yleensä, n. 700 metriä ja Dina olikin jo lopettamassa 500 metrin jälkeen, jatkoi kuitenkin loppuun. Selvästi tarvitsee pitempiä jälkiä.
Urho jäljesti oman jälkensä ja päästettiin koirat juoksentelemaan vapaana vielä hetkeksi, ja kyllä Dina juoksikin.