Dina on ollut sairaslomalla sterilaation jälkeen, ja ollaan yritetty purkaa ylimääräistä energiaa temppuilemalla sisällä. Puolet ja vähän ylikin päivän ruuista on mennyt naksutellen. Kaukokäskyjä, seuraamista, paikkamakuuta ja pieniä temppuja ollaan tehty. Dina on hauska kun se osaa ehdottaa toimintoja, kokeilee kaikenlaista mistä voisi saada palkkaa.
Jäljestämässä käytiin pari viikkoa leikkauksen jälkeen, ja virtaa oli koirassa niin että riitti. Suoraan autosta valjaisiin ja jäljelle. Liinasta sai pitää aika kovin kiinni ja yritin parhaani mukaan jarrutella. Jälki ei ollut oma tekemä, merkkejä ei ollut, eli melkein mentiin kuin kisajälkeä. Kaikki kepit löytyi, vaikka jäljestys vauhdikasta olikin.
Tammikuun alussa oli vielä jäljestyskeli kohdillaan ja Laura ajeli Urhon kanssa meille päin jäljestämään. Tehtiin toisten koirille jäljet ja niiden vanhentuessa tehtiin esineruututreeniä. Ensin Dinalle esine suikaleelle niin että näki kun se vietiin. Ihan mieletön vauhti ja esine tuli tosi nopeasti. Toinen samanlainen, mutta käänsin koiran toiseen suuntaan siksi aikaa kun esine vietiin. Ihan samalla innolla ja vauhdilla tuli toinenkin. Ensimmäistä kertaa hihnasta irti leikkauksen jälkeen, niin kai sitä intoa ja vauhtia on.
Lexi sai etsiä myös esineitä, oli vähän hämmentynyt pienestä alueesta ja etsikin aika laajasti. Pari esinettä tuli ihan ok, sitten ilmaisi merkkinauhat puussa. Nomessahan on joskus dameja puissa, joten ihan hienosti löydetty. Haettiin yhdessä sitten kauimmainen esine ja Lexi oli ihan tohkeissaan.
Sitten Dinan jälki. Aika vauhdilla taas lähdettiin, keppien ilmaisussa oli vähän ongelmaa, Dina yritti tuoda niitä, kun yleensä menee vaan maahan. Yhdestä kepistä mentiin yli, mutta muut löytyi. Jälki oli pitempi kuin yleensä, n. 700 metriä ja Dina olikin jo lopettamassa 500 metrin jälkeen, jatkoi kuitenkin loppuun. Selvästi tarvitsee pitempiä jälkiä.
Urho jäljesti oman jälkensä ja päästettiin koirat juoksentelemaan vapaana vielä hetkeksi, ja kyllä Dina juoksikin.
