Tiistaina Juhan treenit. Meni ihan hyvin. Tehtiin rataa ihan onnistuneesti. kunnes tulo kohta, jota en osannut ohjata järkevästi. Sokkareita siihen oli neuvo ja voi jee, kun oli vaikeaa. Onnistuihan se lopulta jotenkin, mutta jotenkin jäi kökkö fiilis. Illalla sitä miettiessäni tajusin, että kysymys on varmaankin taas siitä, että kun joudun tekemään tai opettelemaan jotakin, mikä on itselle vaikeaa ja ei tunnu niin hyvältä, fiilis menee. Minulla kun on tapana ohjata niin kuin itsestä hyvältä tuntuu ja pysytellä siellä omalla mukavuusalueella. Kun joudun pois sieltä, tapahtuu tämä. Mutta sieltä kai pitikin päästä pois, jotta tapahtuisi jotain kehitystä. Pakkovalssi kotiläksyksi, sekin oli kovin hankalaa. Välistävedot onnistui joo, mutta jarrutan niissä ihan turhaa, kun voisin ohjata ja juosta eteenpäin, enkä ottaa koiraa kiinnin niin voimakkaasti. Hyvät treenit näin jälkeenpäin ajateltuna.
Keskiviikkona oman ryhmän kanssa kivaa vauhdikasta rataa, jarrut puuttui tai en osannut käyttää, lipesi vähän pitkäksi. Rimoja putoili, huiskin kai liikaa, kun luulin että on kiire. Kun maltoin ohjata, rimatkin pysyi.
Viikonloppuna käytiin pentuja katsomassa. Pieniä paksuja suloisia, pörröisiä, niin ihania!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti