Tuntuu, että aika menee hirveää vauhtia. Naksu on ollut meillä jo vuoden! Kertaakaan en ole tuon koiran hankkimista katunut, se on niin mahtava tyyppi! Naksu on lasten suosikki, se lohduttaa suruissa ja lieventää pahimpaakin kiukkua tai pettymystä, on mitä parhain herätyskello, kun kiipeää lasten sänkyihin ja herättää pusuillaan. Naksu on Dinan paras kaveri, sen kanssa on niin kiva painia ja riehua ja juosta. Naksu on minun parhain treenikaveri, se innostuu mistä vaan ja on aina valmis tekemään. Yrittää aina parhaansa eikä luovuta, leikkii mielellään ja tosissaan ja on tarpeeksi ahne. Nokkela koira ja välillä treenatessa onkin vaikeinta miettiä miten asioita opettaisi, että tulisi tehtyä kerralla oikein, eikä ensin väärin, niin nopeasti tuo oppii.
Tokoa on treenattu ahkerasti. Alokasluokka on hanskassa ja kokeeseenkin ilmoitin, mutta ei päästy sinne, koska Naksun huuli turposi. Alahuuleen ilmestyi kamala patti, jota sitten mentiin el. lääkärille näyttämään. Onneksi kyseessä oli vain joku tulehdus, joka kenties on tullut jostain tikusta tai hampaan osumisesta. Patti kutistui antibiootilla ja huuli alkaa olla kunnossa. Koe kotihallissa jäi käymättä ja harmittaa aika kovin. Ilmoitin nyt Naksun kokeeseen ja toivottavasti sinne päästään. Viikonloppuna käytiin mätsärissä siellä hallissa, missä tuleva koe pidetään ja treenailin siellä vähän tokoa. Naksu teki tosi hienosti kaiken mitä pyysin, vaikka häiriöt oli melkoiset. Ihan luottavaisin mielin uskallan sinne kokeeseen mennä.
Dinan kanssa on treenattu agilityä ja nyt onkin mennyt treenit hyvin. Kisoihinkin ilmoitin, kun on sopivasti oman seuran kisat. Tulostavoitteita ei ole, vaan lähdetään tekemään rataa yhdessä.
Vepekuume alkaa taas nostaa päätään, kun kevät lähestyy. Jännä nähdä mitä kesä tuo tullessaan. Kuka kisaa ja kuinka paljon, ei vielä tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti