...ainakin melkein. Talvikausi on siis alkanut, ja lajit vaihtuneet. Eilen oltiin hallikauden ensimmäisissä tokotreeneissä Dinan kanssa, ja sehän meni melko mukavasti. Koira pysyi käsissä, ja teki mitä pyydettiin ja osasi. Pari kertaa meinasi kuumua ja haukkua, mutta lopetti nopeasti käskystä. hieno fiilis!
Lexi aloitti talvilajinsa eli agilityn tänään, vauhtia ja intoa oli huimasti. Lentokeinua lukuunottamatta kaikki esteetkin sujuivat mallikkaasti. Olimpa hieman hämmästynyt. Olen kyllä melko varma, että valeraskaus oli se mikä vei virrat pois Lexistä, koska nyt se on alkanut taas leikkiä Dinan kanssa, niinkuin ennen juoksua. Toivottavasti oli vaan ohimenevä juttu, ja vauhti olisi palannut Lexiin, oli nimittäin ihan sikakivaa...
Dinan viimeisin jälki oli reilu viikko sitten. Kävin vieraassa paikassa tekemässä jöljen, jolla oli pituutta melkein 500 m. Ongelmaksi muodostuivat polut, en halunnut tehdä liikkaa polkujen ylityksiä, joten yritin kiertää lenkin, joka kuitenkin epäonnistui hieman. Olin kulkenut liian läheltä jälkeä, ja jäljestäessä Dina sekosikin. Saatiin kuitenkin kaikki kepit ylös, koko jälki kierrettiin, hieman edestakaisin ja siksakkia, mutta kuitenkin. Koira teki hienoa työtä koko ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti